Maybe in our wildest moments we could be the greatest

Helou jälleen! Perinteinen brittisää on ottanut taas vallan ja just nyt ajatuskin ulos menemisestä väsyttää, siispä seuraa koonti mun superjännittävästä viikosta. 

Tiistaina otettiin suunnaksi The National Gallery Trafalgar squarella. Kuvittelin tuntevani itseni jotenkin sivistyneeksi museokierroksen jälkeen, mutta loppujen lopuksi vain tuskailin miten olisi kannattanu oikeasti tehdäkin jotain lukion taidehistorian kurssilla. Löysin mä sieltä Van Goghia ja Picassoa ja jopa yhden Akseli Gallen-Kallelan maalauksen, joka sai aikaan hassun isänmaallisuusfiiliksen, mutta muuten päässä löikin aika tyhjää. 

Keskiviikkona päätin tehdä pientä tutkimusmatkaa Englannin hammashuoltoon, ja sieltä hengissä selvittyäni kävin palkitsemassa itseni parilla uudella kynsilakalla. Se on tietysti ihan ok että oon triplannut kynsilakkavarastoni vuoden aikana ja silleen, köhköh. Illalla pyörittiin Chinatownin seuduilla kahvittelemassa ja kokiksilla irkkupubissa, mikä osoittaitui tosi hyväksi ideaksi kesken Englanti vs. Skotlanti -futispelin. Päädyttiin keskelle skottifanijoukkoja, hups.

Tunnen syvää yhteenkuuluvuutta Oscarin kanssa

Perus logiikkaa, kaikista Chinatownin ruokavaihtoehdoista minä kuvaan kakkuja

Torstaisin ja maanantaisin oon töissä koko päivän, mikä tarkoittaa että ne päivät ei oo niitä kaikista jännittävimpiä. Onneksi me jaetaan 4-vuotiaan S:n kanssa rakkaus leipomiseen, ja eilen päätettiinkin pyöräyttää kasa porkkanakakkuja. Illalla otin vielä itseäni (edelleen flunssaisesta) niskasta kiinni ja kömmin kuntosalille, ja ihme kyllä onnistuin samaan myös tänä aamuna. 

Enää muutama tunti ja sitten alkaakin kunnolla viikonloppu, can't wait! Palaillaan taas asiaan :)