This is where the title would be

Moikka! Minitalvi tuli ja meni ja selvisin hengissä, nyt on sanottu moikat lumiukoille ja palattu futikseen ja kuperkeikkoihin. Mulla on ollut tosi kiva viikonloppu, oon rokkibaareillut ja indieklubeillut, nähnyt viimeinkin Frozenin (aivan ihana!), pyörinyt ympäri Tukholmaa sekä löytänyt viimeinkin uudet lenkkarit ja näin menettänyt viimeisen tekosyyn miksen voisi käydä juoksemassa. So far so good.

Survived the miniature winter and now it's all back to normal. This weekend I have been seeing friends, visited a rock bar and an indie club, seen Frozen (amazingly good), done some shopping and just wandered around the lovely city. And made new friends. And didn't buy the top in the last picture. It's just outrageously cool.

I don't know where the journey will end, but I know where to start

Hejj! Viikko ruotseilua takana ja fiilikset on vieläkin hyvät. Kieli alkaa palautua päähän, oon tutustunut huippuihin ihmisiin ja mulla alkaa olla jo jonkinlaista hajua kaupungin rakenteesta. Hassua olla tilanteessa jossa kaikki on niin hirveän uutta, mun viime Tukholman reissusta on ihan liian monta vuotta eikä mulla ollut tavallaan minkäänlaista pohjaa koko kaupungista ennen tänne tuloa. Toisaalta tosi kivaa olla liikenteessä ilman mitään ennakkokäsityksiä.

Lontooikävästä en oo kuitenkaan päässyt ihan täysin vielä yli. Oon tosi ilonen että oon täällä nyt - uusi maa, uudet haasteet, uudet kaverit - mutta menee varmaan vielä hetki etten vakavoidu jokaisen briteistä muistuttavan asian kohdalla. Löysin sunnuntaina mun Lontooaikojen lempparisuklaata ja olin melkein itkun partaalla, mikä on tietysti täysin normaalia. Not. Oon kuitenkin koittanut keskittyä kybällä nauttimaan elämästä täällä, muutenhan tästä muuttelusta häviäisi pointti kokonaan. 

Kivointa täällä olossa on se, että mulla on oikeasti ollut aikaa. Kaikelle. Mun viimeset viikot britteillessä meni puoliksi ohi kun tuntu että olin koko ajan tekemässä jotain, ja sama oli Suomessa. Täällä mä oon ehtinyt nukkua, juoda loputtomasti pannukahvia muumimukista ja silitellä meidän kissoja. Ja siinä sivussa tietysti kaikkea muuta. Ihanaaaaa. Viikonloppuna vähän lipsuin tästä ja juoksentelin ympäriinsä, mulla oli kamera mukana koko ajan mutta kuvien ottaminen vähän jäi. Suunnittelin tekeväni tässä joku päivä kunnon kuvailukierroksen, odotan tosin ehkä että päästään tästä lumesta eroon. Vaikee uskoa että viime viikolla parhaimpina päivinä tuntui jo melkein kesältä, ja nyt rämmin lumessa ja loskassa.Viikonloppuna pitäisi tosin tulla paluu kevääseen, sitä odotellessa :)

Kissat. Aws. 

Hej alla! I've been in Sweden for one week now, and it still feels good. I've met some great people, got to know the city a bit and am also getting the language back, slowly though. It's funny to be in a city that you didn't know that much about in advance, but that's also an advantage. Means I'm more adventurous and don't have any weird presumptions. 

I still haven't got totally over London though, even the tiniest things reminding me of the city or the people make me easily a bit sad. Despite that I'm focusing my energy on getting the best out of Stockholm, the whole point of moving here was to get new experiences and meet new people, and those I'm definitely doing :) 

One of the best things of being here is the fact that now I've actually had loads of time to spare. It felt like I was way too busy both during my last weeks in London and the few days I had Finland, so here I've finally had a chance to take it easy. Nothing beats sleeping long, drinking way too many cups of coffee and making friends with our cats. I've also managed to see and do quite a few other things, don't have much artistic material (photos) of those though. Next time!

I have often dreamed of a far-off place, where a hero's welcome will be waiting for me

London London London. Nyt kun mun sentimentaalisesta muuttopäivästä on kulunut jo viikko, saatan jopa saada jotain järkevääkin tekstiä aikaiseksi :D Mun viimeinen viikko Lontoossa oli varmaan yksi rankimmista pitkään aikaan, teki mieli vaan skipata viimeiset päivät ja hyppää suoraan Suomeen. Toisaalta oon onnellinen että oon nyt käynyt ton läpi, en olisi voinut vältellä lähtemistä ikuisesti kuitenkaan ja nyt se on ohi ja koettu :) Lontooseen jäi superihana hostperhe, huippuja kavereita, maailman paras futisporukka ja iso kasa muistoja, mutta onneksi ne ei ole sieltä mihinkään katoamassa. 

Ennen britteihin muuttoa pidin osittain mahdollisena sitä vaihtoehtoa, että jumittuisinkin sinne aupparointien jälkeen. En tiedä olinko koskaan oikeasti tosissaan, ja yllätin tavallaan itsenikin jäämällä sinne pidemmäksi aikaa kuin tarkoitus. Toisaalta jumittuminen oli loogista; tykkäsin elämästä UKssa, olin kotiutunut hyvin ja musta tuntui että kokematta on vielä liikaa. Oon tosi onnellinen siitä että asiat menivät niin kuin menivät, olisin missannut paljon jos olisin lähtenyt viime kesänä takaisin Suomeen. Ei sillä että ikinä olisi ns. "sopiva" aika lähteä, aina jää asioita tekemättä ja kokematta, mutta se täytyy vain hyväksyä.

Ulkomailla asuminen muuttaa ihmistä, sekä hyvillä että huonoilla tavoilla. Oon oppinut selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta, olemaan ennakkoluulottomampi ja joustavampi sekä löytänyt uusia piirteitä itsestäni. Toisaalta taas oon tottunut siihen että kaverit ympärillä vaihtuu ja elämän tärkeät ihmiset on siroteltu ihan liian moneen eri maahan, ikävä on tavallaan arkipäivää mutta sekin on opittu työntämään pois mielestä.

Viime viikkoina oon miettinyt miten onnekas oikeasti olen mun ympärillä olevien ihmisten suhteen. En tiedä mitä oon tehnyt ansaitakseni niin ihania kavereita ja tuttuja kun mulla on! Ihmisiä jotka tietää mitä tarviin kun oon surullinen (suklaata & viiniä), jotka ei hermostu mun olemattomaan kykyyn tehdä päätöksiä, jotka urhaa aikaansa vieden mua lentokentälle/hengaten mun kanssa siellä, jotka tukee mun tyhmiä ideoita tai vaihtoehtoisesti takoo mulle järkeä päähän. Oon kiitollinen teille Suomen kavereille jotka ootte vieläkin siellä, kaikesta mun seilaamisesta huolimatta, ja myös brittikavereille jotka tekivät mun ajasta siellä juuri niin huipun. Kaikki te ansaitsette paljon enemmän huomiota, pus :)

Alan pikkuhiljaa parantua mun Lontoon ikävästä, johon onneksi auttoi tämä pikainen maisemanvaihdos. Tarkoituksena on nyt keskittyä Ruotsiin ja nauttia näistä kuukausista mahdollisimman paljon! Näin kahden päivän jälkeen oon tosi iloinen että päädyin tänne, vähän jänskätti voiko mun hostperhe-onni jatkua kolmatta kertaa mutta näköjään voi :) Jotenkin musta tuli ikuinen au pair, never say never. Odotan viikonloppua että pääsen tutkiskelemaan Tukholmaa ihan kameran kanssa, päivittelen sit niitä fiiliksiä kunhan ehdin!

Hey guys! I've recovered a bit from missing London, so I can finally try to produce fairly sensible sentences :D I've had better weeks than my last one in London, but on the other hand I'm happy I've gone through it now. I would have had to leave one day anyway, in August at latest, so it's not like I could have avoided leaving forever. Besides leaving the city I had to say bye to an amazing host family, lovely friends, the best football gang ever and a pile of great memories. Luckily those things are not gonna vanish any time soon.

The decision to stay in the UK for longer than a year was surprising even for me, but now that I think about it I'm glad that things turned out the way they did. Getting stuck in London and getting used to living abroad changed me both in good and bad ways, like it probably changes everyone else as well. I've found out so much about myself and the world, but on the other hand I've turned into a person who's way too used to saying goodbye and whose favourite people in the world are not usually around or not even easily reachable. Scary!

Lately I've been thinking about how lucky I am to have such amazing people in my life. People who know what I need when I'm sad (chocolate & wine), who forgive me for being a lousy friend and not being around enough, who use their time to accompany me for journeys to the airport or keeping me company there. People who know when to support my silly ideas and when to try and make me give them up, and who just simply make my life worthwhile. You all deserve more attention, love you guys!

Now I'm off to concentrate on my new life in Sweden, can't wait for the weekend when I finally can do loads of exploring in Stockholm! I wasn't sure if I'd have enough luck left for my third host family, considering that a massive amount of host families are everything but great, but somehow I seem to have succeeded well again :)

You say goodbye and I say hello

The last London pictures. How weird is that! Looks quite food-based, but isn't that always the case. I'm planning to write a proper post about how it was to leave London, but have to find time for that another day. Just wanted to wrap up the London part of the blog briefly :) I'll get back to you (hopefully) soon! x