Oodi syksylle

Ihana kamala syksy. Kriiseilin jo elokuussa kesän loppumisesta ja siinä temmellyksessä unohdin kokonaan miten paljon kivoja juttuja syksyssä oikeasti onkaan, ja siksipä vakuuttaakseni itseni (ja teidät kaikki muut) värkkäsin tsemppauspostauksen. 

Ruska-aika ei ole Englannissa valitettavasti yhtä kiva kuin Suomessa, mutta maasta riippumatta fiilistelen silti joka vuosi miten nättiä joka paikassa on. Aurinkoiset syyspäivät on ehkä yksi parhaimmista jutuista, sellaiset kun pärjää ilman takkia mutta saa vuorautua kaikkeen muuhun ihanaan pehmeään. Mun mukavuudehalu vaan lisääntyy syksyä kohden ja odotan aina sitä päivää kun saa kaivaa villasukat, huivit ja valtavat neuletakit esiin. Syksy antaa myös luvan yltiömäiselle pipojen käytölle, huonoja hiuspäiviä ei enää ole!
(keskustelu pubissa keski-ikäisen hiprakkaisen naisen kanssa viime viikolla: n: "why are you wearing a hat indoors?" e: "cause my hair's a bit dirty" n: "why don't you wash your hair?" e: ":0" )

Kahvi, tee, kaakao, glögi... Mikä vaan kuuma kelpaa. Viltti + teemuki + leffa on paras vastalääke pimeille ja tuulisille illoille, jotka myös antavat hyvän tekosyyn jäädä illaksi kotiin. 

Joulu! <3 Briteillä on tapana aloittaa jouluhömpötys jo hyvissä ajoin, yleensä lokakuussa, mikä tarkoittaa että joulutunnelmasta ei ole puutetta syksyn aikana. Oon päättänyt että joululeivonnaisia on ihan ok tehdä jo marraskuussa, ja se on myös hyvä aika aloittaa joululahjapanikointi.  

Viime vuonna mun sunnuntai-illat vei The X Factor UK, ja koitan pysyä messissä myös tänä vuonna. Herkistelen varmaan joka toisen laulajan kohdalla, en tiiä mitä on tapahtunut kun mua ei laulukilpailut kiinnostaneet vuosiin yhtään :D

Oon myös syksyn myötä skarpannut liikunnan suhteen tosi paljon, kuntosali on ollut kummasti houkuttelevampi sen jälkeen kun juoksumatolla ollessa ei enää tunne kipittävänsä viidakkoilmastossa ja lenkkipolkukin on kiinnostanut huomattavasti enemmän. Oon kiskonut treenilegginssejä ahkerasti jalkaan aurinkoisina aamuina ja pimeinä kirpeinä iltoina, huippua!

Etten vaan vahingossakaan tuntisi itseäni liian nuoreksi aloitin jälleen kerran neulomisen, ja vastoin kaikkia odotuksia sain aikaan ekaa kertaa elämässäni jotain jota pystyn oikeasti käyttämään! Halleluja. 

Näillä eväillä ajattelin pitää fiiliksen korkealla seuraavat kuukaudet, katsotaan kuinka käy :)

I've done my best trying to think that autumn is awesome, and have actually succeeded quite well. It wasn't easy to let go of summer but when you think about pretty autumn leaves, cozy clothes, hot drinks and sunny autumn days the idea doesn't feel that bad. I've also got into doing lots of sports, knitting and watching the X factor, and am also looking forward to all the Christmas bustle that should start soon. 

PS. most of the pics are from last autumn, and the first one isn't mine but borrowed (legally ;) ) from fllickr.

I don't ever wanna leave this town, cuz after all, the city never sleeps at night

Long story short.

                                       Tuesday                                        

Maltesers McFlurry. My life is complete.

  Wednesday

Coffee in a bowl. Revolutional

Thurdsay

Haven't remembered to introduce this. And since when I'm blonde?!

  Friday

My final long  working day, and the weather totally on my side

Camden

Alive after long working days and happy enough for mirror photos

                                                                              Saturday

                     Sunday          

One of the best ways to start a day: Breakfast in a café 

All that I can see is just another lemon tree

Hellurei! Takana yksi sateisimmista ja työntäyteisimmistä viikoista vähään aikaan, mutta oon silti hengissä ja energisenä. Oon mä jotain kivaakin ehtinyt tehdä, huolimatta siitä että suurin osa mun ajasta on mennyt lasten paimentamiseen. Ollaan vietetty meidän pienen koululaisen S:n kanssa aikaa yhdessä kyllästymiseen asti, tuloksena S alkaa olla entistä enemmän kiintynyt muhun (saan rakkaudentunnustuksia vähän väliä, söpöä) mutta mä ootan kyllä innolla että se alkaa olla täysipäiväisesti koulussa. Niin ihania kun lapset onkin niin 50h viikossa on jopa mulle liikaa :D

Sain itseni ekaa kertaa kunnolla liikenteeseen vasta torstaina, suunnattiin St. Paulsin nurkille kahville. Rakastan pyöriä Cityssä varsinkin iltaisin, pilvenpiirtäjät ja muut toimistorakennukset näyttää tosi kivoilta ja alan aina kovasti haaveilla bisnesnaisen urasta Lontoossa. Päädyttiin kahville ihanaan, joskin tosi poshin oloiseen kahvilaan pukumiesten sekaan, ja jatkettiin sieltä matkaa joelle päin. Käveltiin sitten pitkä pätkä Thamesin vartta pitkin ja kuolattiin maisemia, en tuu varmaan ikinä kyllästymään riverbankkiin pimeällä. 

Hiya! Another week has passed, full of work and rainy days. Somehow I've still managed to be up to something interesting, although I've done a crazy amount of work with way too little sleep. 

On Thursday we were around Bank and St Pauls area, had coffee and just walked about. We ended up to the riverbank to drool over the amazing view, it's so beautiful there!

St. Paulin katedraali ja kiva sensuroiva rekka

Mun sydän itkee verta, miksei pimeällä voisi saada kunnon kuvia

Perjantaina mulla oli onneksi iltapäivä vapaa, ja aloitinkin viikonlopun (jälleen kerran) Westfieldissä M:n ja tämän suomalaisen kaverin J:n kanssa. Illalla suuntasin vielä M:n luokse, vietettiin tosi kiva ilta kolmestaan hengaillen rennosti pelien, leffojen, mässyjen ja viinin parissa. 

I started the weekend by going to Westfield and hanging out with M and her Finnish friend J, and later in the evening we had a lovely time playing games and watching films at M:s place.

Mun on ollut jo pitkään tarkoitus käydä Greenwichissä, ja lauantaina lähdettiinkin Maijun kanssa siihen suuntaan. Matka taittui kivasti DLR-junalla joka on tavallaan maisemametro, ja Canary Wharfille asti istuinkin turistina ihan junan edessä. Suurimmalta osalta matkasta maisemat ei välttämättä ole muuta kuin junaraidetta ja rakennustyömaata, mutta on siellä tosi paljon kaikkea nättiäkin. Varsinkin jo mainittu Canary Wharfin bisneskortteli pilvenpiirtäjineen on aika hulppeaa katseltavaa.

Greenwich osoittautui tosi kivaksi paikaksi, siellä oli jotenkin erilainen tunnelma kuin muualla Lontoossa. Käveltiin ympäriinsä, istuttiin kahvilla ja käytiin Greenwich parkissa, jossa kiivettiin myös mäen päälle katselemaan maisemia. Sieltä näki kyllä tosi hyvin kaikkea, harmi vaan että tolla harmaalla säällä kuvat ei oikein anna oikeutta oikealle näkymälle.

Oltiin myös kuultu että Greenwichistä kulkee Thamesin ali 100 vuotta vanha kävelytunneli joen pohjoispuolelle, ja täytyihän se sitten etsiä. Mitään hirveätä yleisöryntäystä siellä ei ollut, mikä ei ole kyllä ihmekään ottaen huomioon tunnelin iän ja klaustrofobisen ympäristön :D Selvittiin kuitenkin toiselle puolelle, josta sitten hypättiin takaisin DLR:n kyytiin.

I've been meaning to go to Greenwich for ages, so we finally did that with Maiju on Saturday. I really liked the area, it has a really nice vibe! We had a pretty relaxed afternoon walking around, having coffee and spending time in Greenwich park. We also walked through a footpath tunnel that goes under the Thames, which was quite an adventure. The tunnel is like 100 years old so it isn't too glamorous, I'm sure it's very safe anyway even though it doesn't really feel like it :D

Ultrasöpö kahvila, joka oli just sulkemassa oviaan

The Green café

Huikea joenalustunneli

Meillä on ollut myös paljon synttärihuumaa viikonloppuna, E:llä oli 2-vuotissynttärit keskiviikkona ja juhlia on ollut sekä eilen että tänään. Kaikki se ruoka, omnom. Oon tänään puhaltanut keuhkoni tyhjäksi ilmapalloihin ja muuten osallistunut juhlahumuun lähinnä auttamalla tuhoamaan herkkukasoja. Herkkuövereiden jälkeen on hyvä aloittaa taas terveellinen elämä, ainakin hetkeksi.

We've had a couple of birthday parties this weekend since E had his 2nd birthday on Wednesday. That means of course loads of yummy food!

Enää ensi viikko armotonta työntekoa ja sitten alkaakin uusi arki, kun molemmat lapset on joka päivä koulussa ja päiväkodissa. Mun täytyy myös pikkuhiljaa alkaa päättää kuinka pitkään haluan täällä olla, joulukuu alkaa lähestyä uhkaavasti ja mun täytyy tietää tarvitsenko vain menolipun Suomeen vai palaanko sittenkin takaisin britteilemään tammikuussa. Inhoan isoja päätöksiä ja tässä sitä taas ollaan!

Only one crazy working week left before it's time for the new routine, when both of the kids are in school/nursery every day. Yay! Soon I need to decide whether I want to leave England for good around Christmas or if I want to stay here for a couple more months after that. Oh gosh I hate big decisions like that.

Viikonloppufiiliksiä

Mun erittäin perinteisestä viikonlopusta ei saa aikaan oikein muuta kuin kuvakoosteen, täältä pesee siis. Oon myös lupaillut käännöksiä jo jonkin aikaa, joten tästä lähtien yritän kirjoittaa myös lyhyet pätkät englanniksi :)

Finally managed to start writing translations! This weekend hasn't been very exciting blog-wise, so I'm just gonna post some photos. I've been to Westfield, seen some friends, had loads of good food and enjoyed books and films. Among other things.

Palkkapäiväshoppailua Westfieldissä

Hyvä Suomi!

Vapaapäiväläinen

Vuoden jatkunut bootsien metsästys sai viimein päätöksen

Liian monta jaksoa Netflixin uutta Orange is the new black -sarjaa

Spontaanilla lauantailounaalla The Georgessa

Pubisandwichit <3 päätin että on ihan ok juoda Pimmsiä lounaalla

Leffassa käyntiä, viiniä ja X Factoria toisella puolella Lontoota

Sunnuntain ainekset

Nyt koitan valmistautua henkisesti kahteen seuraavaan viikkoon, jolloin teen melkeinpä puolet enemmän töitä kuin normaalisti. S aloittaa koulun ja ensimmäisinä viikkoina koulua on vain 2,5h päivässä, mikä tarkoittaa sitä että oon töissä kaiken muun ajan päivästä. Pisteet kyllä päättäjille tästä, en tiedä miten työssäkäyvien vanhempien on tarkoitus selvitä tuosta ajasta :D Onneksi mua lämmittää sitten palkkapäivänä. Koitan tsemppaa seuraavina päivinä ja palata seuraavalla kerralla jännittävämpien kuulumisien kanssa! :)

Happy anniversary

Hyvää myöhäistä one year in England -päivää minä! Eilen tuli täyteen vuosi siitä kun British Airways kuljetti mut uuteen kotiin, ja vaikka koti on tässä välissä vaihtunutkin niin edelleen täällä ollaan. Oon viime päivinä miettinyt tosi paljon tätä vuotta ja elämää yleensä, ja mulla olisi hirveästi kirjoitettavaa, mutta just nyt  tuntuu vaikealta saada mitään järkevää tekstiä aikaan. Mulla oli jo valmiina iso kasa kuvia vuoden ajalta tänne heitettäväksi, kuitenkin iski sellainen fiilis ettei ne ehkä kuvaakaan tätä aikaa niin hyvin kuin ajattelin. Ne parhaimmat ja mieleenpainuvimmat hetket kun harvoin tallentuu kameralle. Koitan palata aiheeseen heti kun saan ajatukset jotenkin järjestykseen :) Nyt fiilikset aika lailla One Republicin kanssa samoilla linjoilla.

I've been sailing the seas on a big ass boat, trying to see what the world's about

Note to self: päivä paranee kummasti kun sängynpohja ja kollarit vaihtuu Costaan ja isoon latteen. Vedän täällä caramel shortcake övereitä ja ikävöin jostain syystä vähän kevättä, jolloin hipsin vähän väliä läppäri kainalossa Costaan facebookkaamaan  lukemaan pääsykokeisiin. Niinkin mielenkiintoiset aiheet kuin englannin kielen asema kansainvälisenä kielenä ja kasvatustieteiden tutkimusmenetelmät (en kyllä muista pääsinkö tässä koskaan ekaa lausetta pidemmälle) sai ihan uutta vibaa kahvimuki kädessä ja lempparikahvilan sohvat alla. 

Tällä viikolla on kokoajan ollut taustalla pieni lomaväsymys, oon huomannut että mulla menee yleensä noin viikko lomasta palautumiseen, oli se sitten kestänyt neljä päivää tai kolme kuukautta. Oon hyödyntänyt ahkerasti Netflixiä ja miettinyt keinoja saada The Crash palaamaan taas yhteen, koska yää. Ain't nothing as Teemu Brunila. Samalla mulla on ollut kova yritys hyväksyä kesän loppuminen, syksy on ihanaa aikaa mutta pelkkä ajatus piknikeistä, shortseista ja Dalston roof parkista luopumisesta itkettää. Toisaalta sukkahousut on keksitty, piknikviltin voi heittää vaikka olohuoneen lattialle ja enköhän mä jostain jonkun kivan kattoterassin löydä. 

Tiistai-iltana siis skarppasin ja lähdin ihanan C:n ja tämän italialaisen kaverin kanssa Dalstoniin, jossa on tosi kiva katolle rakennettu terassi/baari/hengailupaikka. Siellä näytetään leffoja tiistaisin ja tämä kerta oli kesän viimeinen, paikka on onneksi auki vielä syyskuun loppuun asti. Valitettavasti tällä kertaa valkokankaalle heijastui vähemmän mielenkiintoinen Rolling Stones -dokkari Shine a light, jota jaksettiin katsella ehkä reilun tunnin ajan jonka jälkeen siirryttiin toiselle puolelle kattoa istuskelemaan ja hengailemaan. Fiksuna tyttönä olin napannut viltin mukaan kylmää iltaa varten ja jättänyt takin kotiin, miettimättä sitä että kotimatkallakin on todennäköisesti jäätävää ja punainen pöllöviltti (nyyh Aino) saattaa kerätä katseita.

Huomaa muovimukeissa tarjoiltava valkkari!

Torstai-iltana päätettiin tutustua melkein naapurissa asuvan M:n kanssa meidän alueen melko valtavaan kahvila- ja pubitarjontaan. Tarkoitus ei ollut jäädä myöhään, mutta kahvien jälkeen päädyttiin vielä testailemaan cocktaileja Lizard Lounge -nimiseen baariin. Kävelen siitä ohi yleensä pari kertaa päivässä ja oon halunnut käydä siellä siitä asti kun muutin tänne, ja kun kerran sisälle päästiin vaikka vähän nuoria oltiinkin niin siellä sitten hetki viihdyttiin. 

Mun kameran linssi päätti myös elää omaa elämää torstaina ja jumittua, olin jo valmistautunut pahimpaan ja perjantaina kiikutinkin sen ensiapuun kamerakauppaan, jossa sille ei valitettavasti luvattu enää elinaikaa. Mietin jo mistä saan korvaajan vain vuoden ikäiselle Nikonilleni, mutta vastoin kaikkia odotuksia se parantui itsestään! Siksi tärkeä testing-kuva, joka samalla todistaa että tiedän jotain mitä maailmalla tapahtuu.

Rauhallinen koti-ilta vaihtui rauhalliseen puistonpenkki-iltaan perjantaina M:n kanssa, todettiin ettei Woodfordissa ole pubielämää ja namit mustikkamuffinssit ja kokis vei voiton. Kävin vielä heittämässä juoksulenkin kotiin palattua ja teki kerrankin mieli vain jatkaa matkaa, öisessä kaupungissa on jotain tosi ihanaa, ainakin jos asuu yhtä rauhallisessa naapurustossa kuin minä :)

Lauantaiaamuna jatkoin sporttilinjaa ja lähdin salille, jonka jälkeen otettiin jälleen M:n kanssa suunnaksi British Museum. Tosi paljonhan siellä oli nähtävää, osa enemmän ja osa vähemmän kiinnostavaa. Mua kiinnosti lähinnä nähdä muumioita, joissa on jotain tosi kiehtovaa mutta samalla tosi karmivaa. Yllätyin miten kammottavalta niitä tuntui katsella, en ollut yhtään valmistautunut. Museokierroksen jälkeen käytiin vielä istuskelemassa puistossa ja pyörimässä parissa kaupassa, ja oli yllättävän kivaa suunnata ajoissa kotiin.

Kleopatra, creepy or what

Illalla syötiin vielä hostvanhempien kanssa älyttömän hyvä dinner ja tuhottiin pullo viiniä, mun hostisä H on tosi hyvä kokkaamaan ja harvoin kieltäydyn seuraan liittymisestä jos vaan on vähänkin nälkä. Mietin taas miten onnellinen oon kun oon onnistunut löytämään näin ihanan perheen, hassua miten hyvin voidaan olla samalla aaltopituudella ja samassa ajatusmaailmassa kun toiset on kuitenkin 30+. Kiva elämä.

Koitan nyt päästä yli siitä että tänään alkoi syyskuu ja huomenna on taas koko päivä töitä. Huomenna on myös mun vuosipäivä Englannissa, mikä tuntuu tosi absurdilta. Näihin kuviin näihin tunnelmiin, ja pala The Crashia piristämään.