Shoreditch

Otin eilen viimein itseäni niskasta kiinni ja lähdin pyörimään Shoreditchiin, jota mun on ollut jo pitkään tarkoitus lähteä kurkkaamaan päiväsaikaan. Kannatti mennä, löysin paljon kivoja juttuja ja koin miljoona inspiroitumista. Musta on ihanaa miten Lontoosta löytää aina jotain uutta, ilman että tarvii edes yrittää hirveästi.

Seikkailin ensin Brick Lanen läpi, ja vaikka siellä ei hirveästi viikolla tapahdukaan niin kyllä sieltä aina jotain katsottavaa löytyy. Niillä hoodseilla kyllä tuntee itsensä tosi valkoiseksi, Itä-Lontoon populaatio kun on tunnetusti aika ulkomaalaispainotteista. 

Päädyin Brick Lanelta randomille kadulle, jossa oli tosi kivannäköisiä kauppoja, kahviloita ja baareja. Joskus on kiva vain vaellella päämäärättömänä ympäriinsä, liika suunnitelmallisuus on tylsää.

Bongaa bloggaaja kuvasta. Matka jatkui Shoreditch high streetin ympäristöön ja Boxparkkiin, josta löytyy mm. pop up -myymälöitä, siellä seassa esimerkiksi tuttu Marimekko. Jee Suomi. Siellä on kyllä tosi paljon kivoja ja persoonallisia juttuja, harmi vaan ettei hintataso ole erityisen au pair -ystävällistä ;D

Löysin myös vahingossa pikkusen gallerian, jossa esiteltiin jonkun taiteilijan (en voi uskoa että unohdin nimen) Shoreditchin inspiroimia töitä. Olin jotenkin tosi vaikuttunu, galleriatila oli tosi yksinkertainen betonihuone ja seinät täynnä upeita ja mielenkiintoisia töitä. Älkää edes kysykö miten oon onnistunut tähtäämään noi kuvat, osoitin vaan kännykällä johonkin päin enkä hirveästi kiinnittänyt huomioita onko kuvassa piirustus vai 2 metriä seinää. Tuleva valokuvaaja ilmoittautuu.

Muistan joku ilta kävelleeni ihanan näköisen Maiden shop -nimisen kaupan ohi, ja eilen viimein törmäsin sinne sisään. Kokemuksena hämmentävää kun koko paikassa ei näytä olevan myyjää eikä edes kassaa, kunnes pää ilmestyi itikkaverhon näköisen verhon takaa ja kaveri kysyi tarvitsenko apua. Kiertelin sitten ihastumassa joka toiseen tavaraan ja koitin vakuuttaa itselleni etten tarvitse Cara Delevingne (tai Kate Moss tai 90's...) värityskirjaa. Tai Ryan Gosling paperinukkea. Todennäköisesti kuitenkin juoksen vielä sinne joku päivä ja kotiutan jonkin noista, mulla on heikko kohta hauskoille ja persoonallisille kirjoille. Siellä oli myös paljon kaikkea muuta kivaa ja söpöä, joista ihme kyllä onnistuin pitämään näppini erossa!

Päätin mennä Old Streetin kautta kotiin ja löysin vielä kävelymatkan varrelta söpöjä kirja- ja taidekauppoja, enemmän näitä kiitos! Mietin myös miten noilla alueilla on vahva konstrasti vanhan ja uuden ja siloitellun ja rosoisen välillä, siellä on vierekkäin uusia kerrostaloja ja vanhoja graffiteillä täytettyjä tiiliseiniä. Cityn pilvenpiirtäjätkään ei ole kaukana, mikä vahvistaa vielä hassua tunnetta siitä miten kaikki voikaan olla samaa kaupunkia. Ehkä toi toisaalta kuvaa koko Lontoota, täältä löytyy ihan kaikkea :)

Yesterday I went to Shoreditch to explore and just walk around. Found many cool things and felt inspired loads of times! Visited a few cool shops, found an inspiring art gallery and just enjoyed seeing new things and coming across random interesting things. Definitely a trip worth making!

All that I can see is just another lemon tree

Hellurei! Takana yksi sateisimmista ja työntäyteisimmistä viikoista vähään aikaan, mutta oon silti hengissä ja energisenä. Oon mä jotain kivaakin ehtinyt tehdä, huolimatta siitä että suurin osa mun ajasta on mennyt lasten paimentamiseen. Ollaan vietetty meidän pienen koululaisen S:n kanssa aikaa yhdessä kyllästymiseen asti, tuloksena S alkaa olla entistä enemmän kiintynyt muhun (saan rakkaudentunnustuksia vähän väliä, söpöä) mutta mä ootan kyllä innolla että se alkaa olla täysipäiväisesti koulussa. Niin ihania kun lapset onkin niin 50h viikossa on jopa mulle liikaa :D

Sain itseni ekaa kertaa kunnolla liikenteeseen vasta torstaina, suunnattiin St. Paulsin nurkille kahville. Rakastan pyöriä Cityssä varsinkin iltaisin, pilvenpiirtäjät ja muut toimistorakennukset näyttää tosi kivoilta ja alan aina kovasti haaveilla bisnesnaisen urasta Lontoossa. Päädyttiin kahville ihanaan, joskin tosi poshin oloiseen kahvilaan pukumiesten sekaan, ja jatkettiin sieltä matkaa joelle päin. Käveltiin sitten pitkä pätkä Thamesin vartta pitkin ja kuolattiin maisemia, en tuu varmaan ikinä kyllästymään riverbankkiin pimeällä. 

Hiya! Another week has passed, full of work and rainy days. Somehow I've still managed to be up to something interesting, although I've done a crazy amount of work with way too little sleep. 

On Thursday we were around Bank and St Pauls area, had coffee and just walked about. We ended up to the riverbank to drool over the amazing view, it's so beautiful there!

St. Paulin katedraali ja kiva sensuroiva rekka

Mun sydän itkee verta, miksei pimeällä voisi saada kunnon kuvia

Perjantaina mulla oli onneksi iltapäivä vapaa, ja aloitinkin viikonlopun (jälleen kerran) Westfieldissä M:n ja tämän suomalaisen kaverin J:n kanssa. Illalla suuntasin vielä M:n luokse, vietettiin tosi kiva ilta kolmestaan hengaillen rennosti pelien, leffojen, mässyjen ja viinin parissa. 

I started the weekend by going to Westfield and hanging out with M and her Finnish friend J, and later in the evening we had a lovely time playing games and watching films at M:s place.

Mun on ollut jo pitkään tarkoitus käydä Greenwichissä, ja lauantaina lähdettiinkin Maijun kanssa siihen suuntaan. Matka taittui kivasti DLR-junalla joka on tavallaan maisemametro, ja Canary Wharfille asti istuinkin turistina ihan junan edessä. Suurimmalta osalta matkasta maisemat ei välttämättä ole muuta kuin junaraidetta ja rakennustyömaata, mutta on siellä tosi paljon kaikkea nättiäkin. Varsinkin jo mainittu Canary Wharfin bisneskortteli pilvenpiirtäjineen on aika hulppeaa katseltavaa.

Greenwich osoittautui tosi kivaksi paikaksi, siellä oli jotenkin erilainen tunnelma kuin muualla Lontoossa. Käveltiin ympäriinsä, istuttiin kahvilla ja käytiin Greenwich parkissa, jossa kiivettiin myös mäen päälle katselemaan maisemia. Sieltä näki kyllä tosi hyvin kaikkea, harmi vaan että tolla harmaalla säällä kuvat ei oikein anna oikeutta oikealle näkymälle.

Oltiin myös kuultu että Greenwichistä kulkee Thamesin ali 100 vuotta vanha kävelytunneli joen pohjoispuolelle, ja täytyihän se sitten etsiä. Mitään hirveätä yleisöryntäystä siellä ei ollut, mikä ei ole kyllä ihmekään ottaen huomioon tunnelin iän ja klaustrofobisen ympäristön :D Selvittiin kuitenkin toiselle puolelle, josta sitten hypättiin takaisin DLR:n kyytiin.

I've been meaning to go to Greenwich for ages, so we finally did that with Maiju on Saturday. I really liked the area, it has a really nice vibe! We had a pretty relaxed afternoon walking around, having coffee and spending time in Greenwich park. We also walked through a footpath tunnel that goes under the Thames, which was quite an adventure. The tunnel is like 100 years old so it isn't too glamorous, I'm sure it's very safe anyway even though it doesn't really feel like it :D

Ultrasöpö kahvila, joka oli just sulkemassa oviaan

The Green café

Huikea joenalustunneli

Meillä on ollut myös paljon synttärihuumaa viikonloppuna, E:llä oli 2-vuotissynttärit keskiviikkona ja juhlia on ollut sekä eilen että tänään. Kaikki se ruoka, omnom. Oon tänään puhaltanut keuhkoni tyhjäksi ilmapalloihin ja muuten osallistunut juhlahumuun lähinnä auttamalla tuhoamaan herkkukasoja. Herkkuövereiden jälkeen on hyvä aloittaa taas terveellinen elämä, ainakin hetkeksi.

We've had a couple of birthday parties this weekend since E had his 2nd birthday on Wednesday. That means of course loads of yummy food!

Enää ensi viikko armotonta työntekoa ja sitten alkaakin uusi arki, kun molemmat lapset on joka päivä koulussa ja päiväkodissa. Mun täytyy myös pikkuhiljaa alkaa päättää kuinka pitkään haluan täällä olla, joulukuu alkaa lähestyä uhkaavasti ja mun täytyy tietää tarvitsenko vain menolipun Suomeen vai palaanko sittenkin takaisin britteilemään tammikuussa. Inhoan isoja päätöksiä ja tässä sitä taas ollaan!

Only one crazy working week left before it's time for the new routine, when both of the kids are in school/nursery every day. Yay! Soon I need to decide whether I want to leave England for good around Christmas or if I want to stay here for a couple more months after that. Oh gosh I hate big decisions like that.

Pariisi, rakkaudella

Bonjour! Takana miniloma Pariisissa ja edessä pieni kuvapläjäys, kahden kokonaisen päivän aikana ehtii yllättävän paljon. Oon alkanu vakavasti harkita blogin nimen muuttamista "Syö Emman kanssa 365 päivää vuodessa" -muotoon, sillä siihen mun elämä taitaa lähinnä keskittyä. Vois toisaalta mennä huonomminkin.

Perjantaina selvitin siis itseni Victoria Coach Stationille valmiina hyppäämään bussiin ja valmistautumaan 7,5 tunnin matkaan kohti Pariisia. Bussi ei ole ehkä kaikkein ideaalisin tapa taittaa tuo väli, mutta kun hintalapuksi lätkäistään £32,5 niin pienet epämukavuudet ei haittaa. Lontoon ja Pariisin välillä ajaa ainakin kolme bussiyhtiötä (Eurolines, IDbus ja Megabus) joten valinnanvaraa löytyy, ja busseja lähtee ainakin Eurolinesilla melkeinpä joka tunti. Osa busseista ylittää kanaalin lautalla ja toiset menee ali junalla, mä pääsin onneksi kokeilemaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Matka kanaalin ali oli ehkä kummallisin vähään aikaan; juna oli ikkunaton eikä moottorin ääniä oikeastaan kuulunut, ja vain pieni keinuminen kertoi junan olevan liikkeessä.

Bussissa junassa. Scaaary

Koko päivän matkustamisen jälkeen ei aikaa jäänyt muuta kuin perheen treffaamiseen hotellilla ja nukkumiseen. Launtaina alkoi sitten todellinen turistikierros ympäri ihanaa kaupunkia, ensiksi lähdettiin moikkaamaan Mona Lisaa ja sieltä jatkettiin matkaa hop on hop off -jokilaivalla Notre Damelle ja Eiffelille.

Louvre

Notre Dame jokilaivasta

Quasimodoa metsästämässä

Eiffel!

Eiffeliltä otettiin suunnaksi Riemukaari ja Champs-Élysées, josta löytyi kauppojen lisäksi myös söpö brittipubi The Freedom. Olo oli kotoisa!

Arc de Triumph

Brittipubin burgeriannos, nam

Sunnuntaina oli tiedossa fiilistelypäivä. Lähdettiin aamupalan (hotelliaamupalat <3) jälkeen Montmartren kaupunginosaan, tykkäsin nuorempana tosi paljon Moulin Rougesta ja täytyihän se nähdä omin silmin. Samalla alueella on myös kuvattu Amelie-elokuva, jossa esiintyy esimerkiksi Rue Lepicillä oleva kahvila Café des 2 Moulins. Mun hostvanhemmat vinkkasi tästä ja onneksi käytiin, leffafiilistelyä parhaimmillaan.

Söpö irkkukahvi

Mua olisi kiinnostanut käydä myös katakombeissa, mutta saavuttiin jonon hännille vasta siinä vaiheessa kun sisään pääsi enää viiden minuutin ajan. Istuttiin sitten happy hour -drinkeillä ja illalla käytiin syömässä kivassa fiftarityyppisessä ravintolassa, roasted duck oli tosi hyvää!

Tyylikkäänä sadetakissa pomppimassa Pariisin katuja

Kotiin päin matkustin onneksi junalla, ja oon nyt ihan rakastunut Eurostariin. Juna lähti maanantaina aamupäivällä Gare du Nordin asemalta, jossa check-iniin, passintarkastuksiin ja security checkiin meni yhteensä ehkä 10 minuuttia. Sitten olinkin Lontoon aulassa josta löytyi muutama kauppa ja kahvila, ja junaan pääsi sisään täsmällisesti 20min ennen lähtöä. Parin tunnin istumisen jälkeen oltiinkin jo St. Pancrasin asemalla ja sieltä pystyi helposti metroilemaan kotiin, ihanan iisiä verrattuna vaikka lentämiseen!

Siinä oli siis Pariisi, josta tykkäsin kyllä tosi paljon! Nättejä rakennuksia, ihania kahviloita, hyvää ruokaa ja rauhallisempaa kuin Lontoossa. Toivottavasti pääsisin käymään pian uudestaan, muutamassa päivässä ehtii tavallaan vaan ne tärkeimmät ja rento hengailu jää vähemmälle. Seuraavalla kerralla sitten Lontoon kuulumisia, au revoir!