467 päivää. Aika, jonka oon viettänyt leikkien brittiä. Enimmäkseen ihania, hauskoja ja unohtumattomia päiviä, vähemmän niitä joita ei haluaisi edes muistella. Viime vuoden syyskuussa Englantiin lähtiessäni en tiennyt vielä mitä tuleva vuosi pitäisi sisällään, olin vain päättänyt että mulla tulee olemaan hauskaa. Ihmettelen vieläkin miten helposti onnistuu elämän tyhjästä rakentaminen, vaikka se vaatiikin paljon energiaa ja aikaa.
Oon nyt viimein onnistunut päättämään, että maaliskuun alussa karistan Lontoon tomut jaloistani ja suuntaan kokeilemaan elämää jossain muualla, ja fiilikset pomppii koko ajan puolelta toiselle. Pääosin mua surettaa jo nyt ja ajatus täältä lähtemisestä ahdistaa; mulla on ihanat hoitolapset, huiput hostvanhemmat, mahtavia kavereita ja harrastuksia, sekä mahdollisuus asua yhdessä maailman mielenkiintoisimmista kaupungeista, josta on tullut mulle koti. Toisaalta mun suunnitelmana ei koskaan ollut jumittua minnekään - maailma on täynnä paikkoja joissa en ole vielä käynyt, ja mitä pidempään olen täällä, sitä vähemmän mulla on aikaa olla muualla. Mua myös lohduttaa ajatus siitä, että tänne voi aina palata takaisin.
When you find yourself
In some far off place
And it causes you
to rethink some things
You start to sense
that slowly you're becoming someone else
And then you find yourself
When you make new friends
In a brand new town
And you start to think
About settling down
Ulkomaille muuttaminen, kuten muutkin isot haasteet, muuttaa ihmistä. Musta tuntuu, että oon oppinut täällä ollessani paljon enemmän elämästä ja asioista kuin ikinä ennen, ja mukavuusalueelta poistumisesta on tullut arkipäivää. Mä oon ystävystynyt sellaisten ihmisten kanssa joihin en todennäköisesti koskaan Suomessa törmäisi, ja kehittänyt uteliaisuuden kaikkiin tutustumiseen ja kaiken oppimiseen. Oon myös oppinut tykkäämään asioiden tekemisestä yksin; esimerkiksi en muista käyneeni Suomessa koskaan yksin kahvilla, mutta viimeisen vuoden mun lempijuttuja on ollut painua Costaan, tilata medium latte ja nappaa sanomalehti eteen. Mulle on aina sanottu, että mä varmasti pärjään minne vain menenkin, ja se ajatus takaraivossa on ollut helppoa porskuttaa eteenpäin.
The things that would have been lost on you
Are now clear as a bell
And you find yourself
That's when you find yourself
En oo vieläkään ihan varma mitä mä tulevaisuudessa haluan tehdä, mutta musta tuntuu että oon menossa oikeaan suuntaan. En koe että mulla olisi hirveä kiire mihinkään, joten voin tässä selvitellessä keskittyä tekemään sitä, mikä tuntuu hyvältä. Ja vaikka täältä lähteminen tuleekin olemaan tosi vaikeaa, tuntuu se silti oikealta vaihtoehdolta, sillä se avaa mulle ovet kaiken muun kokemiseen.
Nyt on siis aika nauttia viimeisistä kuukausista täällä ja alkaa suunnitella seuraavaa vaihetta mun elämässä, jolle ei kyllä valitettavasti jää aikaa enempää kuin puoli vuotta, Helsingin ja Haaga-Helian odottaessa ensi syksynä. Mun suuruudenhullu idea lähteä Australiaan tuskin toteutuu rahatilanteen takia, mutta suunnitelmat B, C ja D ovat jo mietinnässä. Sisältäen mm. vapaaehtoistyötä, jonkin Euroopan muun suurkaupungin koluamista ja lyhyen työputken tekemistä Suomessa jonka jälkeen suuntaamista jonnekin. Mun päätöksentekoa vihaavat aivot toimii jo nyt ylikierroksilla, katsotaan mitä tästä tulee!
When you go through life
So sure of where you're heading
And you wind up lost
And it's the best thing that could have happened
'Cause sometimes when you lose your way
It's really just as well
Because you find yourself
Yeah, that's when you find yourself
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti