Mun ensimmäinen hostperhe oli myös mahtava, olin suomalais-englantilaisessa perheessä hoitamassa kahta lasta. Lasken itseni tosi onnekkaiden joukkoon isäntäperheiden suhteen, hyvän perheen löytäminen ei ole mikään itsestäänselvyys mutta jotenkin oon onnistunut löytämään itselleni jo kahdet ihanat hostit. Tämän ensimmäisen perheeni tarve au pairille loppui kuitenkin toukokuun jälkeen, ja koska Suomeen paluu ei tuntunut vielä hyvältä vaihtoehdolta, päätin aloittaa jälleen perheen metsästyksen Lontoon puolelta. Se prosessi sujui aika kivuttomasti, aloin heti seuraavana päivänä olla yhteyksissä nykyisen perheeni kanssa ja aika äkkiä alkoi tuntua siltä, että molemmat puolet on tosi kiinnostuneita. Kävin parin viikon pääsykoereissulla Suomessa touko-kesäkuun vaihteessa, ja sen jälkeen asuinpaikkani vaihtuikin Koillis-Lontooseen.
Täällä on nyt tarkoituksena pyöriä ainakin jouluun asti, täytyy katsoa fiiliksiä sitten syksymmällä. Joka tapauksessa oon kotiutunut hyvin ja elämä rullaa vähintään yhtä kivasti kuin ennenkin, ei valittamista siis!
Sitten, tän päivän paras juttu:
Kävin pyörimässä Rotherhithen hoodseilla tekemässä vähän shoppailuja, pääpointtina oli käydä hakemassa täydennystä ruokavalioon Lontoon suomalaiselta merimieskirkolta. Mun viime Suomen reissusta ei ole kuin kaksi kuukautta, mutta ruisleipävarastoilla on tapana loppua turhan pian ja onneksi suomikirkko pelastaa. Kaupan hinnat ovat vaan melko älyttömät verrattuna tuotteiden hintaan Suomessa, joten ihan hirveitä kasoja sieltä ei viitsi ostaa. Mulla ei sinänsä ole kova ikävä suomalaista ruokaa, mutta silloin tällöin on kiva saada pala Suomea mukaan. Mm. Pandan lakut (joita myydään täällä terveyskaupoissa, yay!) on ihana piristys arkeen.
